Kaikki juoksijat varmasti tietää sen tunteen. Kun jalat tuntuu puupökkelöiltä ja matka taittuu yhtä nopeasti kuin jos olisit napaa myöten suossa. Tai ainakin tuntuu että vauhti on sitä luokkaa. Itselläni kun tämmöinen päivä sattuu kohdalle on mieli usein maassa. Miten upealta juoksu tuntuukaan niinä päivinä kun vaan kevyesti leijut lenkkipolkujen yllä ja metsä vilisee ohi yhtenä vihreänä hujauksena! Mutta sitten ne päivät kun jalka ei nouse. Tulee jotenkin petetty olo. Tämänhän piti olla ihanaa ja vapauttavaa? Mutta joku onkin köyttänyt painon nilkkaani ja jokainen askel on taistelua…
Sellaista se juoksu on. Ja sellaista myös elämä on. Ei se aina ole yhtä helppoa ja ihanaa mutta jos olisi niin kuinkahan nopeasti sitä kyllästyisi? Tai ainakin lakkaisi arvostamasta sitä juoksua? Huonommat ajat saa nauttimaan hyvistä ja vaikeuksien myötä kerätään itsestä uusia voimavaroja joilla ponnistetaan entistä korkeammalle tulevaisuudessa. Ei juoksussakaan pääse nauttimaan helposti rullaavasta alamäestä ilman ylämäkeä. Ja tässäpä ajatus: mitä jos nauttisi siitä ylämäestäkin? Se nautinto ei ehkä ole sama koska ei se helppoa ja vaivatonta ole, mutta eikö siitä melkein tule parempi fiilis jälkeenpäin kun tietää tehneensä työtä jonkin eteen?
Kerta kerralta tulen armollisemmaksi itseäni kohtaan ”huonojen” juoksupäivien suhteen. Niinä päivinä, sen sijaan että iloitsisin nopeasta ja vaivattomasta juoksusta, iloitsenkin siitä että minulla oli voimia juosta lenkkini vaikka se tuntuikin niin vaikealta. En antanut periksi vaan luotin että huomenna tai ehkä sitten ylihuomenna jo tuntuu paremmalta. Eivät huippu-urheilijatkaan aina juokse ennätysvauhtiaan ja se on hyvä pitää mielessä. Tietysti on hyvä kuunnella kehoaan ja jos on ”jumittunut suohon” pitemmäksikin aikaa kannattaa tarkastella onko levon ja palautumisen puolella jokin pielessä.
Näillä satunnaisilla vaikeilla juoksuilla taistelu on kuitenkin usein pään sisällä. Tässä pari kikkaa jotka auttavat minua jaksamaan vaikeina päivinä:
-kuvittele että olet viimeisillä kilometreillä maratonilla (tai missä tahansa kisamatkassa) ja käytä uupumusta harjoituksena kisassa syntyvää väsymystä varten. Tällä lenkillä onkin siis tärkeä tehtävä eikä se ole vain pelkkä ”huono lenkki”.
-ajattele sitä voittajafiilistä joka tulee kun saat lenkin juostua! Sinustahan löytyi paljon enemmän voimia kuin luulitkaan!
Ja jos tällaisena päivänä pelkkä lähtö tuntuu jo hankalalta niin tee itsesi kanssa diili: lähdet juoksemaan vain viideksitoista minuutiksi (tai 20min etc.) ja jos tuntuukin vähän paremmalta niin sitten jatkatkin koko lenkin. Ja voin sanoa että tällä taktiikalla 99.99% tuntuu siinä vaiheessa jo sen verran paremmalta että lenkki vedetään loppuun vaikka ne ennätykset ei siinä paukkuisikaan!
Ja tärkeintä on muistaa että sähän tykkäät juoksemisesta! Olet juoksemassa omaksi iloksesi ja hyvinvoinniksi ja joskus se tarkoittaa hiljaisempaa menoa. Nautitaan siis vaikeistakin lenkeistä ja hei, siellä suossa rämpiessähän voi vaikka vähän katsella maisemiakin:)
Tällaisia mietteitä tänään…ehkä huomenna taas liidän metsien halki!