Motivaatio hukassa?

posted in: Uncategorized | 4

Kääk kun aika menee nopeasti! Joululoma lähestyy jo uhkaavaa (siis armahtavaa) vauhtia. Tämä on aikaa kun ihmisillä sekä kouluissa että töissä on varmasti tavallistakin kiireisempää kun kaikki hommat pitää hoitaa ennen lomia. Siitä siis tämän päivän aiheeseen sillä minulta kyseltiin vinkkejä opiskelu-motivaatioon ja erityisesti lukio opintoihin. Itse aloitin juoksun vasta lukion viimeisellä mutta sitä ennen harrastin jalkapalloa joten kokemusta urheilun ja opiskelun yhdistämisestä on. Minulle itselleni on opinnot aina olleet prioriteettina ja urheilu on tullut sitten perässä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että laiminlöisin urheilua kokonaan sillä esimerkiksi nytkin tiiviiden opintojen lomassa juoksen päivittäin (tarpeellisia lepopäiviä lukuunottamatta). Urheilu ja opiskelu kuitenkin tukevat toisiaan hyvin siten että lenkillä saa nollattua pään opinnoista ja saa lisää energiaa päivään kunhan treeni ei ole liian rankka. On tärkeä muistaa että sekä urheilu että opiskelu ja työt ovat stressejä kropalle. Silloin kun on kiireisiä aikoja koulussa täytyy höllätä harjoittelua vähän tai muuten ruvetaan kaivamaan tietä ylikuormitukseen. Oma tuntuma ja vireystaso onkin jo aika hyvä mittari kertomaan että kannattaako vetää sitä kovaa treeniä vai juosta palauttavampi lenkki. Lenkkien keventämisestä ei myöskään kannata ottaa stressiä sillä se vaan pahentaa tilannetta. Yritä mielummin nähdä tämä keventävänä jaksona joka antaa kropalle aikaa palautua ja jatkaa treenejä entistä vahvempana. Ole siis armollinen itseäsi kohtaan ja huomio kehosi kokonaiskuormitus kun suunnittelet treenejä kiireisinä aikoina.

IMG_5374

Toinen tärkeä asia on ehdottomasti uni. Älä missään nimessä koita tehdä ekstra harjoituksia unen kustannuksella ja yritä välttää myöhään valvomista kokeihin lukua yms. varten. Riittävä ja hyvälaatuinen ravinto auttaa myös jaksamaan stressaavimpina kausina.

Kolmas vinkki on tehokas ajanhallinta. Yritä tehdä itsellesi suunnitelma tulevalle päivälle niin että näet milloin mitäkin saisi tehtyä. Itse olen usein oikein kiireisinä aikoina tehnyt läksyjä välitunneilla jolloin on ollut enemmän aikaa koulun jälkeen. Treenejäkin kannattaa miettiä. Onko järkevää ajaa johonkin kauemmas juoksemaan lenkkiä jos on kiire vai voiko lähteä suoraan kotiovelta? Entä kannattaako tehdä harjoitus joka vedetään pidemmän kaavan mukaan verryttelyineen ja mahdollisine venyttelyineen tai koordinaatioharjoituksineen?

rautakanki on toinen nimeni... :)
rautakanki on toinen nimeni… :)

Motivaation kasvattamiseksi taas kannattaa miettiä miksi on tekemässä kyseistä asiaa. Mieti tulevaisuuden ammattia johon pyrit. Yritä löytää mielenkiintoisia asioita opinnoista. Sellaisia jotka liittyvät omaan elämääsi niin innostut niistä enemmän. Itselleni opiskelu on aina ollut tärkeää. Tahdon oppia paljon eri asioista (eniten tietysti niistä jotka itseäni eniten kiinnostavat, eli biologia/lääketiede). Tahdon olla ”fiksu” ja avaramielinen ihminen joka pystyy vastaanottamaan uusia ideoita mutta myös tarkastelemaan niitä kriittisesti ja loogisesti. Jos on jokin kurssi/aine jota inhoat niin yritä katsoa sitä haasteena. Samalla tavalla kun treenaat kehoasi haastamalla sitä niin voit treenata päättäväisyyttä ja sisua tekemällä hyvin asioita joista et välttämättä ole niin kiinnostunut.

 

Aikataulutusta: lenkille niin aikaisin ettei näe kuin otsalampun valossa...
Aikataulutusta: lenkille niin aikaisin ettei näe kuin otsalampun valossa…

Tämä opiskelun ja urheilun balanssi on kaiken kaikkiaan vaikea pulma ratkaista sillä ainut sataprosenttinen ratkaisu olisi taikoa lisää tunteja päivään. Siksi pitääkin rehellisesti miettiä omat prioriteetit ja sen mukaan panostaa eri alueisiin. Hyvä voi olla molemmissa niin että joutuu halkomaan aikansa ja tekemään kompromisseja mutta jos haluat olla erinomainen täytyy panostaakin sataprosenttisesti. Olen tehnyt omat valintani ja olen niihin tyytyväinen. Juoksu on minulle todella rakas harrastus ja iso osa elämääni mutta valehtelisin jos väittäisin treenaavani kuin ammattilainen tällä hetkellä. Ja se on ok.

En tiedä oliko tästä apua kenellekään tämän asian kanssa kamppailevalle mutta haluan vain sanoa että älä stressaa. Tee valintasi ja panosta sen mukaan. Ja tärkeimpänä, muista nauttia siitä mitä teet!

Jaksamista kaikille! Maaliviiva (joululoma) näkyy jo! :)

4 Responses

  1. Kiitos tuhannesti tästä postauksesta!!! Jotenkin sait potkaistua taas vähän virtaa tähän tyttöön ;)

    • Elisa Karhu

      Jee kiva kuulla että postauksesta oli apua! :) Tsemppiä!!

  2. Omista aktiivisista opiskeluajoista on jo kohta 10v. aikaa, mutta olin koko opiskeluhistoriani mahdollisimman huono esimerkki ajan käytöstä. Yleensa lusmuilin kunnes sitten viimeisinä iltoina ennen tenttiä luettiin aivan törkeästi aamusta iltaan ja illasta aamuun. Sama oli kaikkien harkka-, seminaari ja muiden töiden suhteen. ”Onhan tässä aikaa”, oli aina ajatus. Sitten kun deadline lähestyi, raadoin illat ja öitäkin.

    Koskaan en ole ollut mikään stressaaja, pikemminkin päin vastoin. Hommat olen kuitenkin aina hoitanut. Nyt kun olen ollut aktiivisessa työelämässä viimeiset 8 vuotta, olen pyrkinyt samaan ja mielestäni onnistunut hyvin. Töissä olen aina aktiivinen ja toimeen tarttuva, mutta sopivan rennolla mielellä varustetu. Tietty haastavat asiat joskus laittaa mietityttämään, mutta turhalla stressaamisella ei saavuta yhtään mitään. Itselle tuo aikaisin nukkumaan meno on usein ylivoimaista. Tulee mm. töllöttimestä urheilua jotai ei malta olla katsomatta.

    Tsemppiä viimeiseen rutistukseen ennen joulua. Muistan että opiskelijoille se oli kiireistä aikaa. Sitä se on kyllä joskus myös työssä käyvillekin.

    • Elisa Karhu

      Juu parastahan se on jos pystyy hoitamaan työt ilman stressiä! Jos on luonnostaan (tai oppinut) stressaajaksi niin sitten saakin jo työskennellä että pääsee eroon siitä taipumuksesta. Ja siltikin takaraivossa meinaa tehtävälista pyöriä vaikka sitä yrittää huilia. Olen kyllä itse onnistunut parantamaan tässä asiassa huimasti ja osaan jo luottaa paremmin siihen että asiat järjestyy, tavalla tai toisella :)

Leave a Reply