Vau kun aika menee nopeasti! Nyt on kohta jo maaliskuu ja tajusin juuri että olen treenannut jo kaksi kuukautta pelkästään juoksumatolla. Ei yhtäkään lenkkiä pihalla ja ennen kotimaan juoksumattotreenejä vietin kolme viikkoa juoksutauossa satutettuani jalkani. Eli pitkä aika on kulunut siitä kun lenkkarin pohjat viimeksi pääsivät koskettamaan asfalttia. Taitaa olla pisin aika yhtäjaksoista juoksumattotreeniä mitä olen ikinä tehnyt. Joskus on San Diegon kuumissa kesäkeleissä tullut juostua ilmastoidulla salilla matolla mutta pääosa treeneistäni on aina ennen tehty ulkona. Onkin aika jännää nähdä miten nämä treenit vaikuttavat kisatuloksiin. Varsinkin kun puhutaan maratonin tai puolimaratonin mittaisista kisoista joissa jalat saavat aika paljon iskutusta kovalla alustalla. Juoksumattohan on aika paljon pehmeämpi alusta kuin maantie joten saapa nähdä kestävätkö jalat sitten alustan vaihdon. Parin viikon päästä olisi tarkoitus käydä testaamassa puolimaratonilla mikä on kunto tällä hetkellä. Vähän inhottavaan saumaan tuli nyt viime viikolla pientä flunssan poikasta mutta onneksi se meni vitamiini (lue: hedelmä) tankkauksella muutamassa päivässä ohi. Vähän on pientä tukkoisuutta vielä hengitysteissä (kuulostan välillä Darth Vaderilta syvään hengittäessä) mutta eiköhän se katoa ennen kisaa. Joka tapauksessa on mukava päästä pienelle viikonlopun juoksulomalle opiskelujen lomassa!
Olen monesti miettinyt onko juoksumatolla ja ulkona treenaamisen välillä eroja kehityksen suhteen. Ennen inhosin juoksumattoa ja aika tuntui aina pysähtyvän paikoilleen. Maton moottorin mekaaninen ääni ja jalkojen turruttavan rytmikäs töminä tekivät kokemuksesta entistä ahdistavampaa. Mutta kaikki muuttui sen viime kevään pyöräonnettomuuden jälkeen. Jouduttuani pitämään puoli vuotta taukoa juoksusta rupesin arvostamaan sitä ihan uudella tavalla. Jopa juoksumatolla juoksusta tuli ihanaa koska sain sentään juosta! Maton moottorin ääni muuttui turvalliseksi surinaksi ja jalkojen töminä tahditti sydämen tykytystä. En keskittynytkään enää aikaan vaan annoin ajatusteni vaeltaa valtoimenaan niin kuin ne poluilla juostessa luonnostaan tekevät.
Nykyään juoksumatto treenit voivat olla hyvinkin erilaisia mielialan mukaan. Meditatiivisia kuunnellen juoksumaton tasaista hyrinää. Riemukkaan energisiä hyvän muusikin tahdissa. Mieltä avartavia ja ajatusta herättäviä pohdintoja hyvää podcastia kuunnellen. Juoksumatto itsessään taipuu moneksi eri reitiksi valinnan mukaan. Voit juosta juuri sinne minne haluat liikkumatta oikeasti paikoiltaan.
Voiko juoksumatolla siis treenata yhtä tehokkaasti kuin ulkona? Uskon että kyllä. Kehittyäkseen pitkällä tähtäimellä tarvitaan juoksusta nautintoa. Jos osaat nauttia matolla juoksemisesta niin uskon että treeni puree yhtälailla kuin lenkkipoluilla.
Mitäs mieltä te olette juoksumatoista? Ystävä vai vihollinen? 
4 Responses
Jonna
Täällä vähän samanlaiset fiilikset kuin sulla mattojuoksun suhteen.. Aiemmin se oli melkein maailman tylsintä puuhaa ja vilkuilin kelloa jatkuvasti. En tiedä johtuuko osittain viime vuoden akillesvaivoista ja kahden kuukauden juoksutauosta vai ihan vain tietoisesta asennemuutoksesta mattojuoksua kohtaan mutta oon alkanut jopa tykkäämään siitä!
Kaikkia talven treenejä en siinä juokse mutta näillä liukkailla keleillä yhä enemmän. 10km putkeen on vielä maksimi mutta suuri saavutus tuokin juoksijalle, jolle aiemmin muutama kilometrikin oli jo tuskaa 
Huonona puolena vain että matolla juoksuni ei ole ihan normaalia ja muuttuu vähän pomppivaksi, joka taas siirtyy välillä ulkojuoksuunkin ja vaikuttaa vauhtiin ja juoksun helppouteen. Näillä keleillä tosin matto taitaa olla pienempi paha teiden liukkauteen verrattuna 
Tsemppiä puolimaratonille!
Elisa Karhu
Haha joo no tunnin kohdalla taitaa olla munkin kipukynnys juoksumatolla. Yleensä juoksen 50min
A.Perälä
Mattohan oli takavuosina suunnilleen kirosana enkä mennyt sinne edes kammottavimmankaan koiranilman vallitessa. Hiljalleen mieli on muuttunut ja viime talvina olen pahimmilla rospuuttokeleillä juossut ainakin kovemmat treenit matolla, lähinnä vammoja välttääkseni. Eihän se samanlaisia virikkeitä tarjoa ja itse ainakin vedän siinä mieluummin juuri kovaa tai jotain vauhtileikittelyn tyyppistä treeniä kuin normi tasaista lenkkiä. Pitkiä lenkkejäkin (25-30km) olen matolla tehnyt muutaman, mutta se on kyllä jo todella puuduttavaa. Kunto pysyy hyvin yllä kyllä matollakin, mutta tietynlainen jalkojen iskutuksen kesto jää ainakin omasta mielestäni kehittymättä.
Juuri tällä hetkellä arvostan mattoakin todella korkealle kun tiedossa on pitkä juoksutauko. Seuraavan kerran otan juoksuaskelia aikaisintaan juhannuksen jälkeen, joten juoksemista aivan missä tahansa tulee kyllä ikävä
Ei mahda mitään kun vammoja puskee taas ovista ja ikkunoista, mutta niiden kanssa on vaan elettävä.
Elisa Karhu
Voi harmi etta olet loukkaantunut! Tiedan kylla liiankin hyvin milta noin pitka juoksutauko tuntuu, mutta ala huoli. Kunto ei kuitenkaan kokonaan romahda vaan tulee takaisin tosi nopeasti sitten kun paaset taas juoksemaan. Tsemppia ja pikaista paranemista!