Salietiketti

Pitääkö kuntosalilla pidättäytyä hyvissä tavoissa ja kohteliaassa käytöksessä vai päteekö siellä villin lännen säännöt? Itse olen sitä mieltä että kohteliaisuus ja ystävällisyys ovat tapoja joista pitäisi aina vaalia tilanteesta riippumatta. Ja myönnän toki että en ole täydellinen ja joissain tilanteissa on vaikea muistaa hyvät tavat. En silti kyllä keksi mitään tapausta joissa ystävällisyys pahentaisi tilannetta. Näyttää kuitenkin siltä että yllättävän moni uskoo edellä mainittujen villin lännen sääntöjen pätevän salilla. Astutaan sisään asenteella ”tämä sali on liian pieni meille kahdelle” ja joka saluunasta (tai siis juoksumatolta) etsitään sopivaa vastusta kaksintaisteluun. En tiedä johtuuko se siitä että usein salille mennään raskaan työ tai koulupäivän jälkeen purkamaan stressiä vai että kehossa jylläävä adrenaliini saa ihmiset havittelemaan salin kuninkuutta. Joka tapauksessa olen itse viime kuukausina tullut haastetuksi muutamaan mittelöön, varmastikin dominoivan ja uhkaavan ulkonäköni vuoksi

Erään kauniin kerran olin juoksemassa treeniä matolla jolla sai juosta vain 20 minuuttia kerrallaan. Siitä huolimatta että pidän sääntöä erittäin typeränä olen kuitenkin sen verran sääntöjen noudattaja etten siitä lähtisi kiistelemään jos matolle on jonoa. 18 minuuttia juostuani tuli maton eteen räyhäämään eräs nainen. Hyvin vihaisena hän tökki ja osoitti sormellaan 20 minuutin aikarajan määräävää kylttiä ja ärtyneenä selitti minulle jotain minkä onneksi korvissani olevat kuulokkeet vaimensivat. Niin tyynesti kuin pystyin, huomautin naiselle että minulla oli vielä minuutti aikaa juoksumaton kellotaulussa ja jatkoin juoksuani. Tässä vaiheessa nainen lähti vihaisesti mulkoillen pystypunnerrus laitteeseen mattojen vieressä. 20 minuutin kohdalla sammutin maton ja astuin pois. Nainen mulkoili päälle ja istui uhmaavan näköisenä punnerruslaitteessa. Jonkin ajan kuluttua naisen tekemättä elettäkään mattoa kohti kysyin halusiko hän vielä juosta matolla. En saanut vastausta joten sanoin jatkavani treeniä jos ketään muuta ei ollut tulossa matolle. Tässä vaiheessa nainen pinkaisi ylös penkistä ja kiilasi matolle. Tehden siinä varmasti loistavan treenin joka koostui kymmenen minuutin kävelystä puhelinta välillä näpräten.  Onneksi pääsin toiselle matolle juoksemaan treenini loppuun. Olisi ehkä pitänyt kiittää naista sillä päälle hiipinyt ärsytys johti erittäin vauhdikkaaseen juoksuun. Ärsytys toimi hyvin polttoaineen tavoin ja juoksun loputtua oli kaikki ärtymyskin jo haihtunut. Juoksu parantaa minkä tahansa ongelman!

Lopetin siis treenin hyvillä mielin ja kävin pukuhuoneissa vaihtamassa vaatteet. Ennen lähtöä meinasin käydä vielä nopeasti vessassa mutta huomasin vessapaperin olevan loppu. Suunnatessani ovea kohti huomasin aikaisemmin salilla ärhennelleen naisen olevan menossa vessaan. Sekunnin murto-osan emmittyäni huikkasin hänen peräänsä ja hän kääntyi minua kohti. Näin heti ilmeestä että hän oli valmistautunut riitaan jota ilmeisesti odotti minun haastavan. Kerroin että vessasta puuttui paperi ja ilme naisella oli korvaamaton. Ärtymys vaihtui täydeksi hämmästykseksi ja sitten punan saattelemana nolostukseksi. Vähän aikaa suuta äänettömästi auottuaan kuului edelleen hämmästynyt ”kiitos”.

Täytyy sanoa että olen erittäin onnellinen että päätin vastata ystävällisyydellä töykeyteen riidan haastamisen sijaan. Tuli itselleni paljon parempi mieli ja luulen että tuli myös hänelle. Toivon jopa että hän ehkä muistaa tapauksen joskus muulloin elämässään ja toimii sen mukaan. Kuten sanottu, koskaan ei ystävällisyys pahenna tilannetta vaan usein sillä voi välttää monet ongelmat. Yritän muistaa tämän tapauksen itsekin tulevaisuudessa niin etten sortuisi riitelemään turhasta.

Hyviä treenejä ja paljon ystävällisyyttä viikkoon!