Sain viikolla kutsun kaverilta pieneen polkujuoksu sprinttikisaan ja kun kyytikin järjestyi niin päätin lähteä pitkän koulupäivän päätteeksi katsomaan mistä on kyse. Ja onneksi menin! Oli meinaan niin hauskaa! En tiedä kuinka paljon juoksuaskeleita siinä loppujen lopuksi oikeasti otin kun ”tekniseksi” kuvailtua reittiä rämmin eteenpäin. Kisa pärähti käyntiin kahdentoista osanottajan voimin ja heti päästiin kunnon mäkiä kipuamaan. Juurakoista ja kallioista ei ollut puutetta ja liukkailla sileäpohjaisilla lenkkareillani luistelin märillä sammalmättäillä. Ei ollut yksi eikä kaksikaan kertaa kun kipusin melkeinpä nelinkontin kallionrinnettä ylös.
Nukuin tosi huonosti edellisen yön ja olin ihan poikki pitkän päivän jälkeen mutta kummasti piristyin kun pääsin poluille! Ja hyvä niin sillä skarppina sai olla jottei lentänyt rähmälleen juurakkoon tai saanut nilkuttaa nyrjähtäneen nilkan kera kotiin. Alussa jo varoiteltiin että tätä reittiä ei helpolla alle puoleen tuntiin juokse ja luulin sen ensin olevan vitsi. Eihän 5km nyt niin kauaa voi kestää? No, kestihän siinä. Puoli tuntia ja kahdeksantoista sekuntia loikin metsikössä ja pari kertaa ehdin eksyä reitiltäkin. Ei sen takia että reitti olisi ollut huonosti merkitty vaan taisin tuijottaa liian tarmokkaasti jalkoihini kompuroinnin pelossa. Kaiken kaikkiaan oli kyllä loisto kokemus ja ymmärrän lajin viehätyksen! Ehkäpä eksyn vielä joskus uudelleen poluille aka ryteikköön mutta jos tosissaan meinaa polkujuoksua harrastaa niin kunnon nastakengät ovat ”must”.
Seuraavana päivänä vedin rennon kiihtyvän tempo juoksun joka meni aivan nappiin. Mallisuoritus siinä mielessä että se kiihtyi tasaisesti koko matkan ja vaikka ihan loppu mentiin aika lujaa niin ei kuitenkaan mennyt hapoille asti. Palautuminenkin oli tosi nopeaa eikä tuntunut jälkeenpäin raskaalta. Ihan hauskoja treenejä tällä viikolla siis! Haha mun treenien joustavuus takaa sen että on aina jotain ylläri-treenejä pitämässä mielenkiintoa yllä! Vaihtelu virkistää, eikö vain?
Mukavaa alkavaa viikkoa!