Kuulumisia

Huh huh! Suomessa ollaan vihdoin! No, itse asiassa on oltu jo kohta kaksi viikkoa mutta jetlagin, opintojen, juoksun ja gradu-projektin yhdistelmä takasi sen että nyt vasta ehdin kirjoittelemaan. Hyvät uutiset on että nilkka tuntuu vihdoin melkein normaalilta. Siinä oli pitkään jotain ihme ”jälki-kipuiluja” jos yritti juosta liikaa mutta nyt alkaa tuntua jo siltä että voisi vihdoin tuoda pitkiksetkin taas mukaan kuvioon. Tässä on nyt vierähtänyt yli puoli vuotta ilman säännöllisiä pitkiksiä ja kyllä niitä nyt alkaa olla jo ikävä! Tarkoitus olisi saada pitkikset taas osaksi treeniohjelmaa niin että olisi saumoja maratonille. En kuitenkaan halua kiirehtiä sen kanssa nyt vaan tavoitteena olisi saada jakso kunnon treeniä alle ennenkuin lähden miettimään kisaa.

Mutta juoksu on lähtenyt rullaamaan ihan mukavasti täällä Suomessa! Vaikka vähän on Kalifornian aurinkoa ja shortsikelejä ikävä niin kyllä keskuspuiston vehreissä poluissa on oma viehätyksensä. Sateellakin fiilis on ollut lähinnä raikas kun lämpötilat on kuitenkin pysytelleet selvästi plussan puolella. Aika huvittavaa että vaikka suurimmaksi osaksi juoksen keskuspuistossa niin silti sieltä löytyy aina polkuja joita en ole juossut. Pitäisi kai vähän juosta muitakin reittejä kuin sitä yhtä hyväksi havaittua Tähän asti normijuoksut on olleet tunnin pyrähdyksiä hitusen päälle nelosen vauhtia. Ihan hyvin siis on  kulkenut jetlagin jälkihöyryissäkin. Olin myös onnellinen kun Suomeen päästyäni mua odotti Adidaksen Boston boostit jotka oli tulleet postissa sillä aikaa kun olin kesätöissä USAssa. Ehdottomasti mun lempikengät tällä hetkellä ja lenkkareitahan ei koskaan voi olla liikaa, eikö vaan?

Anteeksi että tuli vähän pikakuulumisia nyt mutta yritän ehtiä kirjoittelemaan taas enemmän. Hyvää syksyn alkua kaikille!